Blogin kirjoittaminen tästä kiekkoilusta on jo pitkään ollut mielessä, mutta nyt vihdoin otin itseäni niskasta kiinni. Aloitetaan tämä puuha pienellä historiikilla meidän perheen kiekkotaustasta. En kerro nimiä, seuroja tms. yksityiskohtaisia tietoja, mutta varmasti joku meidät tästä tunnistaa. Toivoisinkin, että kommenteissa ei myöskään kenenkään nimiä paljasteta =)

Sitten siihen historiaan kiekkoilun osalta... Perheemme isällä ei ole kiekkotaustaa, mitä nyt lapsena on kavereiden kanssa höntsäillyt koulun kaukalolla. Muut lajit on vieneet hänet mennessään, mutta nyt lasten myötä kiekkoilu on tullut osaksi hänenkin arkeaan. Häntä ei ole myöskään penkkiurheilu koskaan juuri kiinnostanut, mun kanssa ollessaan tosin on sitten jo MM- ja Olympiakiekkoa seurannut, jopa vähän SM-liigaa. Sen verran kuitenkin, että oma lempiseura liigasta on löytynyt jo aikana ennen mua.

Mä itse olen aina ollut vahvasti kiekkohullu. En ole koskaan itse pelannut, mitä nyt höntsäillyt koulussa ja vähän vapaa-ajallakin. Oma lajini vei mut jo nuorena ja täyttikin koko lapsuuden ja nuoruuden niin, ettei kiekolle aikaa jäänyt. Tiedä vaikka siitä olisin enemmänkin innostunut, jos olisi aikaa ollut. Oman liigaseurani edesottamuksia olen kuitenkin seurannut ala-asteikäisestä saakka ja kaikki arvoturnaukset on tullut katseltua. Muistan miten 13-vuotiaan innolla seurasin 1995 MM-kisoja ja yhdessä kiekkohullun ystäväni kanssa itkettiin ja huudettiin, kun mestaruus ratkesi. 2011 tilanne oli erilainen, oma perhe oli jo ympärillä, mutta edelleen itkin, huusin ja jännitin. Sotshin olympiaturnaustakin seurasin taas vähän eri fiiliksellä, nyt kyseessä oli meidän perheen oma laji =)

Lapset meillä kasvaa jokainen jollain tavalla jääkiekon kanssa. Vanhin poika täyttää tänä vuonna 11 vuotta ja hän alkoi pelata lajinvaihdon myötä kiekkoa viime keväänä. Oman paikkakunnan seura ei ollut toimiva ratkaisu silloisten toimihenkilöongelmien vuoksi, joten lähdettiin merta edemmäs kalaan ja siihen päätökseen ollaan erittäin tyytyväisiä. Poika pelaa mahtavassa joukkueessa mahtavien toimihenkilöiden ympäröimänä. Joukkuehenki on hyvä, valmennus tasokasta, puitteet hyvät ja henki pelaajien vanhempienkin kesken mitä mainioin. mikäs siellä on pelatessa laiturina =)

Toiseksi vanhin poika aloitti syksyllä 2012 5-vuotiaana omalla paikkakunnalla Leijona-kiekkokoulussa. Yhden kauden jälkeen hän siirtyi isoveljen perässä kauemmas ja pääsi F2-joukkueeseen mukaan 6-vuotiaana. Seura on sama kuin isoveljellä, mutta toiminta ei =( Ongelmat tuossa joukkueessa alkoivat lähes välittömästi, mutta eivät vielä siinä vaiheessa niin vahvasti kohdistuneet lapsiin, joten katsottiin sitä läpi sormien. Nyt poika on kuitenkin saanut jonkin verran pelikokemusta ja valinnut pelipaikkansa maalivahtina. Kesällä siintää edessä tasokas maalivahtileiri ja syksyllä taitaa tätä poikaa kohdata seuranvaihto; joukkuetoiminta tuskin muuttuu parempaan suuntaan nykyisessä porukassa, pikemminkin päinvastoin. Eikä olla ainoita, jotka tuosta joukkueesta on lähdössä...

Kaksi pienempää lasta ovat viime syksynä aloittaneet kiekkouransa. 4-vuotias poika aloitti luistelukoulussa ja 2-vuotias tyttö aikuinen-lapsi-luistelun kautta luistelukoulussa myöskin. Tyttö on päättänyt, että hänestä tulee myös maalivahti ja nuorin poika kertoi isona olevansa tuomari ja valmentaja, ehkä myös pelaaja. Iskä myös koutsaa pieniä veskareita ja äiti hoiti huoltohommia ennen kuin touhu joukkueessa meni niin hankalaksi, että lapsetkin alkoivat siitä kärsiä. Nyt huolletaan vain omaa pesuetta.

Siinäpä lyhyesti meidän kiekkotaustat. Vapaa-ajan ongelmia ei ole eikä huolta siitä, että huushollissa olisi liikaa tilaa. Kyllä joka nurkasta löytyy jotain lätkäkamaa, kun kaikille lapsille löytyy kenttäpelaajan varustus ja yhdelle vielä veskarin kamatkin. Siihen päälle iskän kamoja ja onhan äidilläkin sentään hokkarit, kypärä ja maila. Ja toki niitä varakamojakin pitää olla =) Nyt tämä kiekkomutsi siirtyy laittamaan hellalla muhineen ruuan pöytään, että pelimiehet ja -naiset pääsee syömään ennen treeneihin lähtöä. Tänään on vuorossa esikon treenit, kun extrajää jätetään väliin viikonlopun pelien vuoksi, ei passaa päästä ylikuntoon ;-)